La Casa Sanchez: Kylppäreitä ja tapaturmia

Kuukausi mennyt näköjään edellisestä päivityksestä:). Meidän piti päästä yläkertaan asumaan jouluun mennessä? Saas nähdä kuin käy?

Meillä oli hyvä vauhti päällä viime viikkoon saakka kunnes sitten:

7.11 mun niin luotettava Toyota Avensis päätti tehdä oharit eikä suostunut kaupan pihasta lähteä mihinkään, joten sinne jäi auto lumen alle.
8.11 Reittiopasta peliin ja töihinpäin. Aikani bussia odotellessa kysäisin ohikulkijalta, että satunko olemaan oikealla puolella tietä???Riippuu kait mihin menossa et juu tajusin sanoa, että olen menossa Tikkurilaan. perk. tietenkin olin väärällä puolella tietä. En mä jaksanut lukea niitä kylttejä. Onni onnettomuudessa sinänsä, koska mun stressi vatsa ilmoitti olemassa olostaan ja jouduin juoksemaan takaisin sisälle tai en juossut menin hissillä.
Seuraavaan dösään kerkesin ja matka lumimyräkässä kesti kunnioittavat 2 h ja nyt puhutaan ainostaan Vantaan sisällä tapahtuneesta matkasta. Mä en myöhästy ikinä töistä ja nyt olin tunnin myöhässä kääk.
Tilasin autolle hinauksen tontille sekä katsoin nettiautosta nopeasti mitä autoja on tarjolla. Läheltä löytyi yksi joppari jolla oli vanha chrysler sebring myynnissä. Kerroin hemmolle et jos kaupanteko kiinnostaa niin vaihtaa siihen talvirenkaat ja tuo sen sitten tänne mun duuniin näytille ja koeajolle. Kaupat sitten syntyi pienen tinkaamisen jälkeen.
Tontilla odotti seuraava yllätys kun Felipe oli saanut töissä lumitöitä tehdessään vesiletkusta naamaan niin, että leuka oli saanut iskun. (tiedetään... onneksi ei osunut silmään). Lääkärissä kävi sen verran, että se haava putsattiin ja liimattiin. Taas yksi uusi arpi.....joskus kyllä lasken monta niitä on Felipelle vuosien saatossa kertynyt!
Tässä vaiheessa olin vielä optimistinen, että kyllä me vielä loppuviikosta saadaan jotain järkevääkin aikaiseksi, mutta olin unohtanut kaikessa hälinässä, että olin päättänyt säästää kuljetusmaksussa 50 euroa (tässä konkurssissa ei ehkä ois kannattanut). Eli noudamme itse keittiön kaakelit spalife:n myymälästä Vantaalta. (kuvat lopussa). Siellä ne laatat iloisesti kökötti lavan päällä myymälän lattialla ja ei kun paketit irti muoveistaan ja kyyttiin.... Laatat on isoja 60 x 60 ja yksi paketti painoikin sitten 27 kg. Niitä oli Felipen mukava lumen seassa rämpien kantaa jyrkkää rinnettä ylös tontilla, koska autollahan sinne ei päässyt. Paska homma mut tulipahan tehtyä.

Takkamies oli ylhäisessä yksinäisyydessään saanut jotain aikaiseksi ja takka alkoi olla jo hyvässä korkeudessa. Tekisi niin mieli jo sytyttää tulet!

Torstaina menin sitten hakemaan vähän listoja sun muuta rompetta rautakaupasta ja niiden kamojen kanssa sitten tontille siivoilemaan, mutta lähinnä aika menikin sitten takkamiehen kanssa höpötellessä ja parantaessa maailmaa kun Felipe soittaa, että elä turhaa odottele mua tontille kun olen edelleen töissä. Niillä oli valut siellä menossa ja oli tietty venähtänyt ylitöiksi joten siinä meni sitten senkin päivän ilta. Kotia kohti ja siellä sitten odottikin vihainen kissa. Jostain syystä Tyyneli (meidän kissa) tai tiedetään kyllä syy..on protestoinut aika paljon ja voi pojat se osaa näyttää mielensä.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa sähkötarvikkeiden noutoa ja muutaman puhelinsoiton jälkeen ja muutaman luurin korvaan lyönnin jälkeen löytyi oikea kauppakin! Sähkärin sälät kyytiin ja äkkiä tontille ja ilokseni huomasin, että Felipe olikin jo työntouhussa laatoittamassa mun kylppäriä. Suorat seinät on helppoja, mutta noi ikkunan puitteet, koteloinnint, ym. samperi et on hidasta. On niin malttamaton olo ja joulupukille terkkuja et miljoonien muiden tavoin toivon lottovoittoa, että voin palkata jonkun rakentamaan tämän talon valmiiksi:).

Lauantaina Felipe lähti tapansa mukaan jo viiden jälkeen tontille ja minä jaksoin raahautua sinne Alexin kanssa kymmenen jälkeen. Meillä ei välillä (tai siis usein) kommunikointi pelitä ja siksipä ajoinkin turhan reissun tontille, koska jouduin samantien lähteä metsästämään puuttuvia listoja...Eihän niitä tietenkään ensimmäisestä rautakaupasta löytynyt.. ei tietenkään, mutta mikä ihme mua vaivaa???Shoppailuhan pitäisi olla niin mukavaa puuhaa????
Felipe oli saanut tehtyä laatoitusta eteenpäin sekä aloittanut jo saumauksiakin. Tällä kertaa ostin eri toimittajan (Fescon) sauma-ainetta ja kuulemma toimi paljon paremmin kuin se mitä sinne tekniseen tilaan kokeiltiin. (Kiilto) Hyvä niin:)
Jottei asiat nyt ihan liian hyvin rullaisi niin päätettiin (lue Felipe päätti), että on aika työntää mun auto autotalliin. Hinarihan ei sitä saanut sinne minne haluttiin vaan jätti sen siihen keskelle mäkeä. Olipa sitä ilo työnnellä kolmistaan ja saatiin se sitten lopulta talliin sillä seurauksella, että Felipe sai rikottua pohkeensa. Oli tuntunut siltä kun joku terävä olisi isekenyt siihen, mutta ei me heti ajateltu et ois mitään sen kummempaa kunnes Felipe ei päässyt enää kävelemään, pohje turposi, kuumotti ja kiristi. Ei siinä sitten muuta kun kimpsut ja kampsut kasaan ja kotia kohti. Siellä meitä odotti tapansa mukaan vihainen kissa.
Felipe ajatteli mennä varulta näyttämään jalkaa lääkäriin. Peijas ah ihana paikka siellä saapi jonottaa.. no ei tainnut mennä tällä kertaa kuin 4,5 h jihuu.
Diagnoosi: lihas/jänne vamma. Ei kuulemma tarvitse olla huolissaan vaikka koko jalka mustuu siitä pohkeesta alaspäin varpaisiin saakka. Heh. lääkettä, lepoa jne.....
Tässä sitä nyt sitten ollaan eli odotetaan miten se jalka rupeaa toipumaan......Aina ei voi voittaa, mutta takan sentään pitäisi valmistua tällä viikolla:). Pessimisti ei pety? Kyllä pettyy!!! Ja rautakauppaan en mene ainakaan vuoteen tämän projektin jälkeen:) ehkä!