tiistai 10. marraskuuta 2015

Maarakennustyöt ja niiden ihanuus


 


 

Mikä se on kun yrittää tehdä kaiken oikein niin huonosti käy? Kerrataanpa hieman mitä meidän piti tehdä ja mitä tehtiin elikkä:
 


Oli tarkoitus kilpailuttaa maarakennusurakka niin, että otetaan töihin kaivinkonekuski tuntihommiin.


Itse hommataan autot ajamaan maata pois tontilta ja toimitaan apumiehenä siinä vaiheessa kun täyttö ja täryyttäminen alkaa. (kuitenkin sovittiin et jos meitä tarvitaan aikaisemmin niin vain ilmoitus ja tullaan apuun) Näin me tehtiin viimeksi kun rakennettiin ja toimi hyvin. Paitsi silloinen kaivinkonekuski tuli silloin kun huvitti, lainasi(varasti) meidän kaivonkannet jne, mutta hän osasi duuninsa.


Louhintaan otetaan tarjoukset ainakin kolmesta eri paikasta samoin tarjous erikseen katselmuksista ja tärinämittareiden asennuksesta. Paras tarjous oli Suomen Rakennuslouhinta Oy:llä ja oli heillä myös suositukset tuttavalta joten valita oli selvä. Katselmukset suoritti parhaan tarjouksen antanut Suomen Louhintakonsultit oy ja heistäkin meillä oli suosituksia joten sekin valinta meni  nappiin.


(Huomautetaan tähän väliin, että maatöistä eteenpäin teemme itse työt eli pitkästä rakennetaan sorapediltä ylöspäin.  Tähän korjaus eli mun mies, veli ja mun miehen serkku rakentaa.... eli en minä ehkäpä muutaman harkon jaksan kantaa:)


No niin jatketaan maatöistä en saanut tarjouksia keneltäkään joilta  aluksi kysyin ja epätoivoisena kysyin jopa sitä edelliseltä hulttiota, mutta häntäkään ei homma kiinnostunut joten päädyttiin sitten tähän mihin päädyttiin. Muiden osalta en osaa kokemuksista sanoa tämä on vain meidän tapaus.


Autoista ei myöskään tullut tarjousta, mutta yllättäen maarakentajalla oli yhteydet itse asiassa sama hemmo jolta me kysyttiin oli kysynyt maanrakentajalta saako meille antaa tarjouksen? What the fuck? Kartelli mikä kartelli onko sellaisia olemassakaan? Ei kun maanrakentaja oli sanonut et tietenkin meille saa antaa tarjouksen jota ei sitten ikinä tullut.


Tämä toimija jolta siis tarjousta eka kysyimme ei kuitenkaan autoja meille toimittanut vaan joku ihan muu firma. Tosin se toinen firma toi kaivinkoneen tontille siis se joka ei meille tarjousta maanajosta suostunut antamaan. Sekavaa vai mitä?


No ajateltiin, että tuo on nyt pientä vielä olkoot ainakin saadaan tuo kaikki muu kilpailutettua asianmukaisesti ja niin saatiinkin.


Sorat kilpailutettiin myöskin (no koskaan ei päästy niin pitkälle et kuormaakaan soraa olisi tarvinnut tilata joten pyysin tarjouksiin lisäaikaa).


Maaurakoitsija aloitti hommat ja yllätykseksi ihan eri tyyppi kuin jonka olin tontilla tavannut, mutta hän oli osakas ja sukulainen joten sekin vielä ok, meillä oli hieno Infra ry:n sivuilta  tulostettu paperi kuinka maatyöt pitäisi sujua sekä yrityksen tilaajavastuu.fi paperit, että kaikki verot ym. maksut on suoritettu eikä sitten muuta kuin hommiin. No me ei sitä kirjallista paperia saatu ikinä takasin kun sen alkuperäisen hemmon tuli se allekirjoittaa. Eka päivä sujui hyvin ja näytti, että kyllä tämä tästä lähtee kunnes seuraavalla kerralla kun tultiin tontille oli puikoissa eri hemmo joka oli juuri aloittanut sinä päivänä työt haiskahtaahan se vähän mut kun on vähän jo kiire ja puheet oli mahtavat… hemmo on niin hyvä parempi kuin kukaan meistä jne. jne….puheen helinää jota uskoo….tämä tollo hemmo.


No näillä sitten mennään. Jotenkin tuntui, että kaikki oli nihkeää ihan kuin se kaivurin kauha ei oikein osuisi siihen maahan vaan se vähän kuin huitoo ohi, mutta pitäähän hemmon saada tottua siihen masiinaan ensin ja varsinkin itse olen aina ollut puolestapuhuja et miten nuoret oppii työt jos kukaan vanhempi, kokenut hemmo ei niitä halua opastaa kun ovat vaan tiellä joten annetaan mahdollisuus nuorille myöskin oppia. Jos kukaan ei halua nuorta oppipoikaa niin mihin tämä maa sitten menee? Minä en tiedä ja haluaako kukaan nuori edes opetella ruumiillisia töitä sitä en tiedä.


Sitten alkoi se maanajo rumpa. Naapuri oli kysynyt, että voisiko saada pari kuormaa täyttömaata siihen aika lähelle….ei kuulemma sopinut kun ne maat oli määrätty ajamaan johonkin muualle. Kun tulin tontille puhalsin pelin poikki ja sanoin, että ne maat ajetaan sinne minne me sanotaan ja tässä tapauksessa tietty sille naapurille ja vielä toinenkin naapurimme halusi sitä maata. Laskulla tämä ei meille alennuksena näkynyt, mutta ei niitä kuitenkaan oltu meiltä laskutettu, mutta miten sen selvittää onko vai ei kun ei laskettu niitä kuormia? Näin jälkiviisana ois pitänyt.


Tässä vaiheessa aloin kuumeisesti etsiä kenelle sitä maata voisi tai minne toimittaa ilman niitä kippausmaksuja, koska maa oli kantavaa moreenia ja myöhemmin louhinnan jälkeen louhetta.


Parin hutipäivän jälkeen sitten löytyi mesta minne sitä ajaa. Jihuu ihan kuin tähän olisi ongelmat loppuneet siltä se silloin tuntui.


Tässä vaiheessa alkoi louhinnat ja ajateltiin, että ei nyt kannata kaivuria vaihtaa kun louhijat tarvitsee häntä koko ajan. Tämän piti myös olla sellainen vaihe joka sujuu ilman meitä. Mittamies kävi tontilla laittamassa kaikki merkinnät ja homma käyntiin. Maanrakentajat koko ajan puhui kuinka he antavat sitten porarille korkoa ym. Yksi päivä sitten satuttiin tontille yhtä aikaa porarin kanssa ja siinä pyysi kaivuria antamaan korkoa johon kuski vastasi, että ei hänellä ole laaseria….no joo onneksi meillä sattui olemaan autossa mukana oltiinhan sovittu et jos kaivuri tarvitsee apua korkojen tai minkä tahansa kanssa niin soittaa sitten meille ajoissa, että me voidaan varautua ja tarvittaessa ottaa vapaata vaikka töistä. Eivät soittaneet.


Louhintojen jälkeen louhijat jäivät odottamaan tietoa koska kaivuri on saanut pohjan auki jotta nähdään mitä pitää vielä louhia. Minä hullu olin siinä uskossa et se pohja on valmis ja vain jollain piikillä ja rammerilla sitten pari kohtaa pois…..voi pojat miten väärässä olin.


Tämän hetken ongelma on se, että se tontti on kuin alkupisteessä taas ihan kuin ei maata olisi pois viety vaikka onhan sitä tietenkin viety eli liioittelen vähän. En minä osaa sanoa kuormien määristä oliko ne vajaita silloin alussa kun kukaan ei ollut sitä valvomassa joten valvontaa tarvitaan vaikka se olisikin kaikille kurjaa. Muilla maamäärät 2-3 kertaistuu meillä varmaan jotain supermaata joka viisinkertaistuu eikä se lopu koskaan. Tonttu varmaan tuo öisin lisää heh.


Eli uudet kujeet uusi maanrakentaja palkattu ja tämä vaihdos olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin.


Louhinnat jatkuvat myös huomenna ja ehkä sitten vihdoin ja viimein loppuviikosta päästään täyttelemään  i hope.



Tämä tarinahan jatkuu sitten vielä, mutta nyt taukoa auts kun väsyttää………………..tässä kevennys kuvien muodossa

MIkä uus talo täällä on ihan hyvä olla:)

plaa plaaa ja plaa
 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti